Ihan ensimmäiseksi on pakko hehkuttaa, että Sisu on vihdoin kotona! <3 On oikeastaan ollut jo pari päivää, mutta ne on aikalailla mennyt puolin ja toisin tutustuessa. Todella utelias ja rohkea kaveri on! Sisu tekee luonteellaan helpoksi siilin omistajaksi oppimisen. Ei hötkyile tai osoita mieltä pitkään ja on kärsivällinen mun kanssa.
Tassupesun jälkeen alkoi ihan nukuttamaan lämpimien fleecejen suojissa
Mä oon yrittänyt opetella, että mistä Sisu pitää ja mistä ei. Olen muun muassa oppinut sen, että kuivatut sirkat on Sisun mielestä pahoja, mutta elävät sirkat ovat suurta herkkua. Kaikki madot on sen suosikkeja ja ne uppoaa sekä kuivattuna, että elävinä. Jauhomatoja ja sotilaskärpäsen toukkia on maistellut, mutta täytyy ehdottomasti hankkia testiin myös muita matosia.
Kissanruoka on kovin mieleistä Sisulle, sillä onhan se sille sitä "tuttua ja turvallista". Kuivaruokanappuloita tykkää rouskutella ja märkäruokaa maiskuttelee tyytyväisenä. Tällä hetkellä ruokavaliosta noin puolet on kissanruokaa ja noin puolet hyönteisiä. Tosin kissanruuassakin osa proteiinista tulee hyönteisistä. Tarkoitus olisi nostaa hyönteisten osuutta ruuan kokonaismäärässä vähitellen. Ja yritän tässä kovasti toivoa, että Sisu oppisi myös syömään kuivattuja sirkkoja, sillä ne olisi terveellisiä ja niitä nyt sattuu olemaan jonkin verran valmiiksi ostettuna. Täytyy vaikka yrittää vähän murskata sirkkoja ja sekoittaa kissan märkäruokaan.
Olen myös yrittänyt opetella käsittelemään tuota piikkipalloa. Että miten ja mistä siitä edes voi ottaa kiinni! Äkillisiä liikkeitä tai kovia ääniä säikähtää ja muuttuu hetkessä tuhisevaksi piikkipalloksi. Sitä on silloin turha mennä sörkkimään, sillä piikit on kyllä aika terävät. Jos tuhiseva piikkipallo on jostakin syystä siirrettävä paikasta A paikkaan B, niin sitten olen käyttänyt siinä apuna fleece vilttiä käsien suojana.
Se on veikeää, että miten se hetkessä muuttuu tuhisevaksi piikkipalloksi ja viiden sekunnin kuluttua jo on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Toinen veikeä juttu on se, että Sisu välillä nuolee meidän ihmisten käsiä. Että niissä on vissiin jotakin kamalan ihanaa tai pahaa hajua, jota nyt pitää yrittää saada itselleen.
Päivittäin olen häkistä siivonnut kakat pois ja pessyt juoksupyörän, jos se on ollut kakassa ja pississä. Siileillä kun monesti alkaa vatsa toimimaan liikkuessa ja sitä sitten tehdään tarpeet siinä samalla juostessa. Tästä syystä minulla onkin juoksupyörän alla kissanhiekkaa. Toki minulla on muuallakin häkissä kissanhiekka astioita, joihin Sisu voisi käydä tekemässä tarpeensa. Kerran olikin käynyt yhteen astiaan tekemässä, josta olin kovin iloinen. Ehkä Sisu oppii käymään vessalaatikolla kun hätä iskee. On sillä joku käsitys siisteydestä, sillä kakkoja ei ole löytynyt muualta kuin juoksupyörän seutuvilta sekä vessalaatikosta. Kertaakaan ei ole viltille tai häkin pohjalla oleville matoille kakannut.
Tästä juoksupyörään kakkimisesta johtuen ollaan myös opeteltu käymään tassupesulla. Se on mennyt aika hyvin. Olen laittanut lämmintä vettä matalaan astian pohjalle ihan muutaman sentin verran ja laittanut siilin sinne kävelemään. Puhdistuu tassut ja mahan alunen kun siellä tepastelee hetken. Sen jälkeen kuivaan fleeceen huolellisesti. Tavalliseen pyyhkeeseen ei ole hyvä kuivata, sillä siinä pyyhekankaassa on niitä pieniä narulenkkejä, niin ne voi takertua siiliin.
Siilit ovat ihania tyyppejä <3 Meilläkin on ehtinyt Päärynäeläimen jengissä olla kolme afrikkalaista kääpiösiiliä, Enigma, Tuukka ja Sonic. Sonicin kuoltua kaikki pojan tarvikkeet tuli jemmattua varastoon, siltä varalta että sopiva siili tulisi vielä vastaan. Olkootkin että tällä hetkellä meillä on sen verran paljon jengiä ja puuhaa, ettei uusi siilityyppi ole aktiivisesti etsinnässä. Olkootkin että osa aina erehtyy luulemaan meidän pikkusiilitanrekki Simoa siiliksi.
VastaaPoistaSiilit on kyllä vienyt mun sydämen ihan mukanaan <3 Tanrekit ovat itselle aika vieras laji. Kuinka paljon pikkusiilitanrekin hoito eroaa afrikkalaisen kääpiösiilin hoidosta?
PoistaFrozen Scalesin sivuilta löytyy todella hyvä pikkusiilitanrekin hoito-ohje ja talvehtimisohje. Mutta siileihin nähden pikkusiilitanrekit kiipeilevä enemmän ja ketterämmin, minkä takia näille suositellaan monesti asumukseksi terraariota jossa on paitsi pinta-alaa myös jonkin verran korkeutta. Haastavimmaksi eroksi olen kokenut sen, että tanrekeille tarvitsee järjestää talvilepo. Meilläkin Simo on tällä hetkellä vielä nukkumassa. Elinikä ennuste pikkusiilitanrekeille on 8-15 vuotta, eli selvästi pidempi kuin afrikkalaisilla kääpiösiileillä. Tanrekit myös rakastavat hiekkakylpyjä ja käyttävät hienoa hiekkaa ihonsa ja piikkiensä puhdistamiseen. Tanrekin piikit ovat selvästi pehmeämmät kuin siilillä, eivätkä ne samaan tapaan tiputtele piikkejä. Tanrekki on muutenkin vähän sellainen ufo-olio, joka on ulkonäöstään huolimatta läheisempää sukua norsulle kuin siilille, jolla on yhtenäissuoli kuten linnuilla ja jonka sukupuolen määritys vaatii dna-testin.
PoistaNo juu tuo talvehtiminen/talvilepo kuulostaa kyllä hurjalle kun kävin lukemassa! Ja just tuo, että saa lämpötilan pysymään tarpeeksi matalana ja että mistä kohtaa kotia sellaisen paikan löytää vai löytääkö ollenkaan. Itse olisin varmaan ihan huolesta soikeana ja miettisin, että onko kaikki kunnossa lämpötilan ja juomisen suhteen, kun en ole ikinä omistanut mitään lemmikkiä, joka talvehtisi :D Toki teillä niin paljon osaamista ja kokemusta kaiken maailman lemmikeistä, että talvehtimiset on siellä varmaan ihan tuttu juttu.
VastaaPoista