No nyt ollaan jännän äärellä, nimittäin kohta saamme perheenlisäystä! Ja ei, en nyt puhu tavallisesta karvattomasta tai karvallisesta perheenlisäyksestä, vaan puhun piikikkäästä perheenlisäyksestä. Meille tulee siili! Sellainen onkin hieman harvinaisempi lisäys perheeseen, mutta sitäkin odotetumpi.
Kyseessä on afrikkalainen kääpiösiili, joka on yksi lemmikkinä pidettävistä siililajeista. Luonnonvaraisia siilejä ei koskaan saa ottaa lemmikiksi! Suomessa eurooppalainen siili eli tavallinen pihasiili on rauhoitettu laji. Sitä ei saa pyydystää, siirtää, häiritä tai tappaa. Annetaan siis niiden elellä rauhassa, niinkuin hekin antavat meidän elellä rauhassa.
Kuvassa eurooppalainen siili
Lemmikkisiilit ovat sitten ihan oma lukunsa ja tässä blogissa keskitynkin käsittelemään yhden tietyn siilin elämää ja hänen palvelijoidensa ammattitadon karttumista. Nimittäin pakko sanoa, että meillä ei ole ikinä ennen ollut lemmikki siiliä. On kyllä ollut koiraa, kissaa, gerbiiliä, kääpiöhamsteria sekä erilaisia akvaario asukkeja, mutta ei koskaan mitään siilin kaltaista. Niin tässä sitä sitten ollaan ihan uuden äärellä, kun pitäisi oppia huolehtimaan täysin uudesta lajista. Toki olen teoriassa perehtynyt lajiin jo paljon ennen koko siilin hankkimis päätöstä, saati sitten poikasen varaamista. Mutta teoria on teoriaa, se ei ole sama asia kuin käytäntö. Ja käytännöstä minulla ei ole mitään kokemusta. Toki on tärkeää olla paljon tietoa siilistä lemmikkinä, ennen sen hankitaa, jotta välttyy suurimmilta yllätyksiltä, en sitä vähättele. Mutta sitä myös huomaa tiedon lisääntymisen myötä sen, että kuinka paljon joutuu sitten käytännössä kohtaamaan uusia asioita, joihin ei ole ennen törmännyt. Niin tässä sitä nyt sitten valmistaudutaan niiden kohtaamiseen ja opetteluun, jotta voisin tarjota meidän perheen siilille mahdollisimman laadukkaan elämän.
Kuvassa afrikkalainen kääpiösiili
Yksi juttu, johon kiinnitin huomiota kun ensimmäisen kerran näin lemmikkisiilejä ihan livenä kasvattajan luona, oli se, että en ymmärtänyt niiden elekieltä sitten alkuunkaan. Jouduin kyselemään, että mitähän tuo ja tämä reaktio oikein tarkoitti. Kun itse olen kasvanut koirien keskellä, niin koirien elekielen lukeminen on niin automaattista, ettei sitä edes tajua tekevänsä. Sehän on ihan päivänselvää mitä koira nyt milläkin eleellä tarkoittaa. Sama juttu jyrsijöidenkin kanssa, että niidenkään elekielen tulkitsemista en edes ajattele, se tulee automaattisesti. Mutta kun näin ekaa kertaa lemmikki siilin ja se tuhisi ja "hyppäsi" palloksi ja pian siitä sitten taas jatkoi hyönteisten syömistä, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaa, olin yhtä kysymysmerkkiä. Mitä tuossa äsken tapahtui? Mikä oli tuossa nyt siilin ajatuksen kulku? Miksi se reagoi noin ja sitten elämä jatkuu kun mitään ei olisi tapahtunut? Tämän kielimuurin kanssa sitä nyt sit lähdetään liikkeelle ja katsotaan, että missä ajassa sitä alkaa siilien elekieli tuntua niin tutulta, että sen lukeminen alkaa tulemaan automaattisesti.
Tosiaan meille saapuu Joulun pyhien jälkeen luovutusikäinen poika siili Unkarista astutuslainasopimuksella. Suomalainen kasvattaja käy hakemassa poikasen Unkarista ennen joulua Suomeen ja Joulun pyhien jälkeen me haemme sitten poikasen tältä kasvattajalta meille kotiin. Pitkän matkan siis Sisu siili tekee ennen kuin pääsee kotiin <3 Mutta me odotamme häntä.
Ensimmäisiä vauvakuvia mitä saimme Sisu siilistä
Kommentit
Lähetä kommentti