Sopiiko siili lapsiperheeseen?

Tämä on kysymys, jota olen itsekin pohtinut aikanaan. Kysymys oli kuitenkin ensiarvoisen tärkeä pohtia, ettei käy niin, että siinä vaiheessa kun siili on jo hankittu, niin huomataan, että eihän tämä lemmikki ollenkaan sovellu meidän perheeseen. 

Tähän väliin heti alkuunsa todettakoon, että perheen lemmikit on aina aikuisten vastuulla, olipa lemmikki mikä hyvänsä. Mutta siili ei sovellu lapsen lemmikiksi. Siili on eksoottinen lemmikki ja sen hoitaminen ei ole ihan yksinkertaista vaan siinä on useita asioita, joita pitää huomioida. Siili on liian vaativa lemmikki lapselle ja jos sellaisen hankkii siitä huolimatta lapselle, on suuri riski siihen, että siili ei saa riittävän laadukasta hoitoa. Tässä postauksessa käsitellään siis siiliä aikuisen lemmikkinä, osana lapsiperhettä. 

Suoraa vastausta kysymykseen: "Sopiiko siili lapsiperheeseen?" en voi antaa. Sillä jokainen perhe on erilainen, niin en voi antaa yleispätevää ohjetta, joka toimii kaikille. Sen sijaan avaan omaa pohdintaani ja kokemustani siilistä lapsiperheessä. 

Lemmikkiä hankittaessa on tärkeää kartoittaa lemmikin tarpeet. Millaista ruokaa lemmikki syö, millaisen asuintilan lemmikki vaatii jne. Sitten mietitään, että kuinka hyvin ne tarpeet pystytään täyttämään. Jos tarpeiden täyttäminen tuntuu haastavalta, lemmikki ei ole sopiva perheeseen. Lemmikin valintaa ei siis pidä aloittaa siitä, että mietitään mikä on söpö lemmikki ja sitten kun se on jo hankittu, aletaan miettimään, että miten sitä kuuluu hoitaa. Sitten huomataan, että sen lemmikin hoitaminen ei ollutkaan sellaista mitä oli kuvitellut ja lemmikistä päätetään luopua. Siksi pitää etukäteen kartoittaa lemmikin tarpeet ja miettimään pystyykö niitä täyttämään. Kun on varmistunut, että lemmikin perustarpeiden täyttäminen onnistuu, voi alkaa miettimään lemmikin ulkonäköä ja sitä mistä sen hankkii. Mutta siitä lisää joskus toisella kerralla.

Lemmikkiä hankittaessa lapsiperheeseen on tärkeä miettiä myös sitä, että mikä on lemmikin suhde lapsiin. Onko lemmikki vain sellainen mitä katsellaan ja johon ei saa koskea, kuten vaikka akvaariokalat vai onko lemmikin tarkoitus olla sellainen, jota myös lapset voivat käsitellä. Myös lasten ikä ja aikaisempi kokemus ohjaa sopivan lemmikin valintaan. Oli lemmikki sitten lopulta mikä tahansa, niin lapselle täytyy tehdä selväksi "pelisäännöt" lemmikin kanssa. Mielellään jo ennen kuin lemmikki muuttaa taloon. 

Meillä on kotona 10-v lapsi, joka on tottunut käsittelemään eläimiä ja osaa toimia taitavasti ja rauhallisesti niiden kanssa. Vaikka luotan lapsen taitoon toimia lemmikien kanssa, siitä huolimatta kävin läpi tarkan pohdinnan siitä, että sopiiko siili meille. Lisäksi tutustuimme yhdessä lemmikkisiileihin teoriassa sekä käytännössä, kun kävimme katsomassa siilejä. Näin siinä samalla kuinka lapsi suhtautuu siileihin ja toimii niiden kanssa.

Lapsen täytyy ymmärtää, että siili on arka/säikky eläin eikä ole automaattisesti ihmisrakas kuten koira. Siili säikähtää helposti äkillisiä liikkeitä ja kovia ääniä, jolloin se käpertyy kiukkuisesti tuhisevaksi piikkipalloksi.

Siilin kanssa rauhallinen toiminta ja kärsivällisyys korostuu. Jos teidän perheen lapsilta ei niitä vielä löydy, niin siili ei ole sopiva lemmikki teidän perheeseen, jos on tarkoitus, että myös lapset voivat käsitellä lemmikkiä. Jos taas siili on lapsille sellainen lemmikki, jota saa katsoa, mutta ei koskea, niin siili voi sopia teidän perheeseen. Tässä tapauksessa perheen aikuisilla on vastuu huolehtia siitä, että lapset ymmärtävät sen, että eivät voi koskea siiliin, vaikka aikuiset koskevatkin ja että siilin asumukseenkaan ei saa koskea. Se voi olla haastavaa, mutta jokainen tuntee oman perheensä parhaiten ja tietää mikä toimii. 

Lapsen täytyy myös ymmärtää se, että meidän ihmisten on mukauduttava siilin maailmaan. Että siiliä ei voi käskeä toimimaan toisin, vaan on ymmärrettävä sitä ja opittava itse elämään sen mukaan.

Ensinnäkin siili on yöeläin. Se siis nukkuu päivät. Se voi olla lapsesta tylsää, mutta lapsen pitää oppia ymmärtämään, että siiliä ei saa mennä herättämään päivällä, vaan sen pitää antaa nukkua rauhassa. Meillä kotona sovittiin asia niin, että lapsi ei saa koskea siilin asumukseen. Yksinkertaista ja lapsen oli helppo ymmärtää. Näin takaan siilille rauhan nukkua päivisin. Vasta illalla lapsi pääsee ihmettelemään siiliä aikuisen valvonnassa, ei koskaan yksin. Jos siis on haussa lemmikki, jonka kanssa lapset voivat puuhata pitkin päivää, siili on väärä valinta. 

Siili puolustautuu uhkaavassa tilanteessa käpertymällä piikkipalloksi, tuhisemalla ja hyppimällä, jolloin siiliä on hankala käsitellä. Mikä siilillä luonnollisesti on siinä tarkoituksenakin. Lapsen pitää ymmärtää, että siili kokee erilaiset tilanteet uhkaavaksi kuin ihminen. Lasta ei pelota jos aikuinen kurkottaa kädellä hänen päänsä päälle. Mutta jos siilin pään päälle kurottaa lapsen käsi, siiliä pelottaa todella paljon ja se muuttuu hyvin äkkiä tuhisevaksi piikkipalloksi. Lapsi miettii, että eihän hän meinannut tehdä mitään pahaa, että miksi siili suuttuu. Lapsen pitää ymmärtää, että siili on luonnostaan tottunut pitämään kaikkea ylhäältäpäin tulevaa uhkana, sillä luonnossa isot petolinnut syövät siilejä. Se on siis vain siilin selviytymisvaisto, eikä se siitä tule eroon pääsemään. Sen sijaan me ihmiset voidaan välttää sitä ettei kuorotella siilin pään ylle.

Lapsiperheessä joutuu myös miettimään ajan käyttöä. Kuinka paljon minulla on aikaa käytettävissä siilin hoitoon? Jos aikaa on vähän ja halutaan helposti hoidettava lemmikki, siili ei ole oikea valinta silloin. Siilin hoitamiseen kunnolla kuluu yllättävän paljon aikaa. Päivittäin joutuu pesemään siilin juoksupyörän ja ruoka- ja vesikupit. Sen lisäksi on kakkojen ja pissien siivousta. Siilin ruokailusta pitää huolehtia ja jos käyttää ravintona eläviä hyönteisiä, niin myös niistä hyönteisistä pitää huolehtia päivittäin. Meilläkin on parhaimmillaan ollut yhteensä yhtäaikaa viittä eri lajia eläviä ruokahyönteisiä. Siinä on ihan oma hommansa ollut. Ja nämä on siis päivittäin. Joitakin kertoja viikossa siilin tassut on tarpeellista pestä, sillä ne likaantuvat yöllisillä juoksuretkillä. Samalla olen yleensä leikannut myös siilin kynsiä. 1-2 viikon välein olen siivonnut kokonaan siilin asumuksen ja vaihtanut sinne puhtaat tekstiilit sekä kuivikkeet. Ja luonnollisesti sen jälkeen pyykännyt likaiset tekstiilit. Näinä siivouspäivinä olen samalla välillä myös pessyt koko siilin. En joka kerta, mutta ehkä noin joka toinen kerta, silloin kun siili on vaikuttanut likaiselta. Siilit kun tykkää tehdä vaahtopalloja ja niillä saavat kyllä sotkeutua itseensä. 

 

Lopuksi yhteenvetona siis kerrattakoon, että siilin sopimista aikuisen lemmikkinä lapsiperheeseen pitää pohtia sitä kautta, että minkälainen suhde lemmikin ja lapsen välillä on tarkoitus olla. Tärkeää on myös selvittää siilin tarpeet ja kyky täyttää ne. 

Jos tämän pohdinnan jälkeen olet vielä sitä mieltä, että siili on sopiva lemmikki teidän perheeseen, niin onnittelen hyvästä valinnasta. Siili on mielenkiintoinen ja opettavainen lemmikki.